Kuvaaja

Harrastuksesta työksi

Aloitin valokuvausharrastuksen vuosituhannen vaihteessa lainailemalla äidin kinofilmipohjaista järjestelmäkameraa. Sittemmin ostin digipokkarin, jonka ominaisuudet eivät pitkään riittäneet. Onneksi digitaaliset järjestelmäkamerat kehittyivät ja halpenivat, joten kameralaukkuun päätyi sitten Canon EOS 20D, joka on edelleen aktiivisessa käytössä.

Muutaman vuoden harrastamisen jälkeen ihmisiltä alkoi tulla kuvauspyyntöjä erilaisiin tilauksiin ja häihin. Harrastus oli siinä pisteessä, että siitä tuli mieluisa ja haastava sivutoimi. Niinpä perustin toiminimen kuvauskeikkoja varten.

En ole opiskellut valokuvausta missään koulussa. Kuvaaminen on vaan kiinnostanut niin paljon, että olen itse lueskelemalla ja kokeilemalla oppinut ja oppimisprojekti jatkuu. Valokuvaus on siitä kiinnostava juttu, ettei siinä varmaan ikinä tule valmiiksi. Kun mukaan otetaan kuvankäsittely, uutta ja mielenkiintoista opeteltavaa riittää. Seuraan valokuvausjuttuja internetistä, lehdistä ja kirjoista. Viimeksi luin kirjan nimeltä "Digikuvaajan valaisunhallinta" ja vuoroaan odottavat "Valokuvaamisen taito" sekä "Luova kuvankäsittely". Näistä toivon saavani lisävinkkejä ja ideoita tulevaisuutta varten.

Taustaa

Harrastuksissani kuvailen monenlaista itseäni kiinnostavaa. En voisi kuvitellakaan lähteväni matkoille tai vaikkapa Jyväskylän MM-ralliin ilman kameraa. Tuntuu oudolta, jos katson erikoiskokeen varrella kiitävää autoa muuten, kuin kameran etsimen läpi. Kamerakalusto painaa, mutta siitä huolimatta pakkaan sen aina mukaan, kun lähden mäkeen Alpeilla. Reppu painaa kaikkine sisältöineen kymmenisen kiloa, mutta paino ei tunnu muutaman laskun jälkeen enää missään.

Koko päivän kestävä hääkuvauskeikka vaatii kuvaussilmän ja oman kaluston tuntemisen lisäksi fyysistä kestävyyttä, jotta pystyy keskittymään kuvaamiseen vielä morsiuskimpun heiton aikoihin. Mittasin rannetietokoneella erään dokumentaarinen hääkuvauksen sykkeet ja tulos oli hienoinen yllätys. Keskisyke oli pitkään yli 120, kunnes rauhallisemman loppuillan aikana se päätyi lukemaan 111. Maksimisykkeet olivat 170 kieppeillä vihkimisen aikaan, kun juoksin seremonian aikana parvelta alttarille. Vajaan 10 tuntisen kuvausrupeaman aikana energiaa kului yli 2800 kilokaloria, mikä vastaa energiamäärää, joka kuluu kolmituntisella 44 kilometrin hiihtolenkillä. Tämän vuoksi onkin mukavaa, jos koko päivän mittaisilla keikoilla kuvaajallekin on tarjolla syömistä ja juomista. :) Alkoholia en töissä tietenkään nauti. Jos en harrastaisi hiihtoa, laskettelua, sauvarullaluistelua ja kuntosalilla käyntiä, olisi pitkä kuvaussessio ehkä turhankin vaativa urakka.

Ennen keikkaa

Valmistaudun kuvaamiseen aina tarkistamalla kameroiden ja laitteiden toiminnan. Lataan kaikki akut ja tyhjennän kaikki muistikortit. Näin minulla on virtaa runkoihin ja salamoihin koko päiväksi ilman tarvetta ladata akkuja välillä. Toki minulla on aina laturit mukana, kaiken varalta. Pyrin myös käymään tulevilla kuvauspaikoilla ennen keikkaa.

Kuvaaminen

Otan kaikki kuvat RAW-formaatissa. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, kun kuvataan ihmisen elämän tärkeitä hetkiä. Sen etu tavanomaiseen JPG-formaattiin on, että kuvan jälkikäsittelymahdollisuudet ovat paljon suuremmat ja myös dynamiikka laajempi. Voin jälkikäteen muuttaa valkotasapainoa ja monia muita parametreja. Jos kuva on hieman palanut puhki, RAW-kuvasta saadaan silti poimittua sävyjä takaisin.

Kuvankäsittely

Kun palaan kotiin kuvauskeikalta, kopioin kaikki kuvat kiintolevylle. Ennen kuin poistan yhtään kuvaa miltään muistikortilta, otan kuvista ensin varmuuskopion ulkoiselle levylle. Näin minulla on kuvat kahdella erillisellä levyllä. Kiintolevy kun voi särkyä milloin vain ja varoittamatta. Jos varmuuskopiota ei olisi sellaisessa tilanteessa, se olisi katastrofi.

Kuvat eivät ole milloinkaan valmiita suoraan kamerasta, vaikka toki siihen pitää pyrkiä. Kuvaamiseen menevä aika on vain noin neljäsosa kokonaistyöajasta. Tämä tarkoittaa sitä, että ison keikan tiimoilta minulle tulee viikon normaalityöaika täyteen. Käsittelen kaikki kuvat yksilöllisesti, ensin RAW-muodossa ja sitten lopulliset hienosäädöt TIFF-muodossa. Kuvat toimitan persoonallisessa kotelossa DVD-levyllä suurimmalla resoluutiolla JPG-muodossa (vähiten pakattu). Levyllä on myös valmiiksi kymppikuvakokoon pienennetyt ja terävöidyt versiot samoista kuvista, joten saat helposti tilattua tai tulostettua kuvista 10x15-kokoiset paperivedokset ja laatu on paras mahdollinen.

Valitsen parhaat otokset ja teen niistä yksityisen nettigallerian. Tämän nettigallerian kuvat ovat 10x15-kokoisia, joten sieltä voi vedostuttaa tai tulostaa suoraan kymppikuvat. Pidän yksityisen nettigallerian palvelimella noin puolen vuoden ajan, joten sen osoitteen voi jakaa esim. kiitoskorttien mukana tai lähetellä sukulaisille ja ystäville. Voin näyttää pyynnöstä esimerkin tällaisesta nettigalleriasta.

Kuvia käsitellessä katselen ottamiani kuvia kriittisesti ja mietin, miten niistä olisi saanut parempia. Olisiko kuva näyttänyt paremmalta eri kulmasta, erilaisella rajauksella tai erilaisella valaistuksella. Näin pyrin kehittymään ja kuvaamaan entistä mielenkiintoisempia otoksia.